keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Belfast - Osa 1 - Titanicin jäljillä



Kesäloman voi viettää monella tavalla. Itselläni on viime aikoina tuntunut olevan tapana etsiä jokin kylmä ja sateinen paikka. Ensin tuli 2016 keväällä piipahdettua Skotlannissa ja saman vuoden syksyllä vielä Irlannissa (mukaanlukien se pohjoinen). Tämä ja tulevat legendat ovat tuolta Irlannin reissulta. Tavoitteena etsiä se stouteista eeppisin... tai jotain.

Lento laskeutui Dublinin kentälle, josta otin oitis maahantuloseremonioista läpi päästyäni bussin kohti pohjoista. Pohjois-Irlannin raja ylittyi huomaamattomasti moottoritietä pitkin ja lopulta oltiin Belfastissa. Vettä satoi ja matkaaja itse huomasi kuumeen nousevan ja päätä jomottavan. Pikaruokaa naamaan, burre perään, rinkka selkään ja taapertamaan kohti hostellia, jonka dormin punkassa tuli otettua pikkupäikkärit. Tai ainakin yritettyä. Parin tunnin kuluttua ylös ja ulos. Ei sinne saakka makaamaan menty. Global Villagea voin hostellina suositella. Toimii, rappukäyttävässä on hienot seinämaalaukset ja kaikkialle pääsee kävellen vaikkei ihan ytimessä olekaan.

Nykybelfastista tulee ensimmäisenä mieleen kaupungin historiasta kertovat tyylikkäät seinämuraalit sekä se ensimatkallaan uponnut paatti. Molempiin oli tarkoitus tutustua. Jälkimmäiseen tosin epäsuorasti. Ja olihan siellä jossain hyvää paikallista stouttiakin etsittävänä. Eka ilta meni keskustassa ympäriinsä palloillessa ja paikkakuntaan tuntumaa hakiessa. Belfastin urbaanin alueen väkiluku on noin 850k eli  Helsinkiä (1232k) pienempi paikkakunta, muttei kuitenkaan kääpiö.

Aivan ytimessä on hienon näköinen kaupungintalo, jossa järjestetään opastettuja kierroksia. Ei muistaakseni maksanut mitään. Kunhan ilmoittautui vahtimestarille osanottajaksi seuraavalle vapaalle kierrokselle. Pytinki on hieno myös sisältä. Kuva ei ole ekalta illalta, koska kierroksia on vain päivisin mutta sopi tähän väliin.

Pinkit paikallisbussit ja kaupungintalo.

Kuningatar pyhän käsikranaatin kanssa kaupungintalon edustalla.

Kaupungintalon virallisin sali.

Titanicin mukanaan viemien nimet hyvin pitkässä listassa.

The Beacon of Hope seisoo sillan päädyssä. Takana lie tulipalon savuja.

Seinämaalaus koristamassa sivukujaa jossain päin keskustaa.

Kehystettyä seinätaidetta sivukujalla.

Hostellin osoite on University streetillä, joten lähistöltä voinee odottaa yliopistoa. Päärakennus on hieno ja historiallinen. Muut rakennukset ihan normaalin näköisiä halvalla tehtyjä toimistotaloja, joita on rakennettu lähistölle tai hankittu käyttöön tarpeen mukaan. Sama peruskaava oli Braunschweigissä (esim. kuumaa vettä tuli naapurilaitoksella tasan yhdestä paikasta per kerros) ja monissa muissa näkemissäni eurooppalaisissa yliopistoissa.

Queens universityn päärakennus.

Palmutalo kasvitieteellisessä yliopiston vieressä.

Kukka kasvitieteellisessä puutarhassa.

Liekehtivä auringonlasku University streetillä lähellä hostellia.

Ensimmäisenä aamuna olo oli edelleen kuumeinen, mutta parempi kuin edellisenä iltana. Suuntana Titanic Belfast, joka on 2012 avattu vierailijakeskus paikalla, jossa laiva aikoinaan rakennettiin. Matkan varrella tuli bongailtua myös seinämuraaleja, koska Donegall Pass -kadun halkomassa naapurustossa niitä on runsaasti.

Seinämaalaus Donegall Passin sivukujalla.

Aamuinen Friendly street.

Samson (106 m korkea) ja Goliath (96 m) nosturit  valtavan (556 m × 93 m) kuivatelakan yllä.

Titanic Belfastin rakennus on todella näyttävä. Laivan keulat neljään suuntaan. Näyttelyyn kuuluu optiona myös pääsy viereen museoituun Nomadic alukseen sekä noin puolen kilometrin päässä olevalle kuivatelakalle, jossa Titanic viimeisteltiin. Nomadic oli suunniteltu toimimaan Titanicin syöttöaluksena Cherbourgin satamassa, koska satamaan saakka ei päässyt isolla laivalla. Pääsi toteuttamaan tehtävänsä yhden kerran, mutta oli tietenkin muussa käytössä lopun käyttöikänsä. Sisustuksen väitetään olevan samaa tasoa kuin Titanicilla. Kalleimmassa luokassa oli ihan tyylikästä.

Varsinainen Titanicnäyttely on pitkä usean kerroksen putki, jossa lähdetään liikkeelle rakennusvaiheesta ja rakentajista ja päädytään hylyn löytymiseen ja kartoittamiseen kauko-ohjattujen sukellusrobottien avulla. Hyvin tehty näyttely, jossa keskityttiin tämän epähumaanin DI:n näkökulmasta ilahduttavan paljon laivanrakennuksen tekniikkaan. Oli muuten ihan julmetusti niittaamista laivan rungossa. Tuohon aikaan ei näitä hitsattu. Seuraavassa julkaisussa on kuva vastaavasta rakenteesta. Tämä osa päättyy seuraaviin kuviin.

Nomadic museoaluksena. Toimi aikoinaan Titanicin syöttöaluksena Cherbourgissa.

Yksityiskohtaa Nomadicin sisältä.

Titanic Belfast

Titanic rakennettiin tuon vasemmanpuoleisen välikön kohdalla.

Lautailua vaijerin perässä.

En muuten aio edelleenkään katsoa Titanic leffaa loppuun saakka. Haukotus...

Seuraava osa jatkaa Titanic Studiosin, se Game of Thrones studio, kulmilta eli naapurista.

Ei kommentteja: