keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Dinosaur National Monument

Dinosaur National Monument sijaitsee Utahissa lähellä Vernalin pikkukaupunkia ja Coloradon rajaa. Puisto itsessään ulottuu molempien osavaltioiden alueelle, mutta dinosaurukset ovat Utahin puolella. Monumentiksi paikka julistettiin vuonna 1915, vain 6 vuotta sen jälkeen kun dinosauruksen luut sisältävä muinainen joenpohja löydettiin.

Löydön teki vuonna 1909 paleontologi Earl Douglass, joka oli alueella Pittsburghin Carnegie Museumin toimeksiannosta etsimässä dinosaurusten jäänteitä. Hän sattui huomaamaan kivestä törröttävän hyväkuntoisen häntäranganpätkän paikalla, jossa nyt seisoo Quarry exhibition hall. Kaivauksissa paikalta löytyi kokonaisia dinosauruksia ja runsaasti sekalaisia luita 67 asteen kulmaan kääntyneestä kivettyneestä maakerroksesta. Sekalaisesta kasautumisesta päätellen kyseessä oli muinainen joenuoma, jonne oli kuivan kauden aikaan kuollut dinosauruksia. Tulvavedet kuljettivat paikalle lisää luita ja maa-ainesta niitä hautaamaan. Kokonaiset dinosauruksen jäänteet olivat hautautuneet nopeasti hiekkaan ja pysyneet kasassa samalla kun muista tuli sekalainen kasa. Täydellistä läpileikkausta 149 miljoonaa vuotta sitten eläneisiin eläimiin paikka ei tarjoa sillä virtauksen vuoksi paikalla on pääasiassa suurten dinosaurusten jäänteitä. Pienemmät menivät virran mukana.

Dinosaurin vierailukeskus.

Vuonna 1923 kerroksen huvetessa paikalla edelleen kaivanut Douglass kirjoitti Smithsonian instituutille kirjeen, jossa pyydettiin että valtio jättäisi suuren luupinta-alan näkyviin ja rakentaisi ympärille rakennuksen suojelemaan mahtavaa ja opettavaista näkyä. Vuonna 1958 sellainen vihdoin rakennettiin. Maaperä on epävakaata savea, joten 2011 avattiin uudelleen rakennettu ja tällä kertaa kallioon saakka paalutettu Quarry exhibition hall -rakennus vanhan tilalle. Rakennus eristää 67 asteen kulmassa olevan luuseinän ympäristöstä, esittelee sitä kaikelle kansalle ja toteuttaa alkuperäisen löytäjän toiveen kirjaimellisesti. Alempana laaksossa sijaitsee vierailukeskus, josta on sesonkikaudella kuljetus ylös Quarrylle. Tämä vierailu sijoittui syyskuun loppupuoliskolle, joten Quarrylle sai ajaa omatoimisesti. Tai vaihtoehtoisesti kävellä helteessä tien vartta. Ylös johtava polku oli remontissa. Eli autolla ylös.

 Quarry exhibition hall on mäen päällä lähellä vierailukeskusta.

Kivettynyt ja pystyyn noussut muinainen joenpenkka - Luut reliefeiksi kaiverrettuina löytöpaikallaan.

 149 miljoonaa vuotta vanha ranka esiinkaivettuna löytöpaikallaan..

Muutamia lattiatasoa lähellä olevia luita pääsee myös koskemaan.

Tältä paikalta löydetty Allosauruksen kallo.

 Samassa kulmassa pystyyn kääntyneitä maankerroksia kuin Quarryssa, jonka edestä kuvattu.

Dinosaurissa on muutakin kuin dinosaurukset. Monumenttia laajennettiin vuonna 1938, jotta läheiset kanjonit petroglyfeineen saatiin suojelun piiriin. Niin pitkälle ei nyt ollut aikaa mennä, mutta edellinen päivä oli kulunut autossa istuen ja autoilua oli vielä päivälle ihan riittämiin edessä, joten kävelylle piti päästä. Quarryn lähellä on muutama merkattu paikka, josta lähtee merkattuja polkuja. Split mountain vaikutti vierailukeskuksella kuullun perusteella lupaavalta. Sinne siis.

Kannatti ajella paikalle jo ihan tienvarren näkymän vuoksi. Joen reunalla seisova nimensä veroisesti haljennut vuori on hieno ilmestys. Vuoren kupeesta löytyy parkkipaikka, leirintämahdollisuus, veneiden laskupaikka ja 2,5 kilometrin pituisen desert voices trailin lähtöpaikka. Desert voicesista on yhteys myös sound of silence -trailille, mutta se oli hetkeen liian pitkä. Reissun ensikosketus aavikoihin sujui mitä mainioimmin. Hienoja värikkäitä maisemia ja yllättävän paljon eläimiä tuli nähtyä.

 Split mountain - haljennut vuori.

Paksusarvilampaita (Ovis canadensis) joella.

Thamnophis elegans uimassa. Lievästi myrkyllinen pikkukäärme.

 Desert voices trailin vehreähköä alkupäätä.

 Jokin katajan tapainen puska. Näitä oli paljon.

 Polku vie ylemmäs.

Sceloporus tristichus kiipeilee kallion seinämässä.

 Lisää pystyyn kääntyneitä maakerroksia.

Paikalliset kaktukset olivat pieniä.

 Polku kukkulan harjanteella avaa näkymiä.

Näyttää jonkinlaisen vesieliön painaumalta puolentoista kilometrin korkeudessa aavikolla.

Polulla ei ollut ruuhkaa.

Heinäsirkka kiittää huomiosta omaan vaatimattomaan tyyliinsä.


Ei kommentteja: