Aiai, julkaisu myöhässä. Jotenkin kuvittelin, että saisin tämän ajoissa valmiiksi eeppiseltä reilun kolmen viikon reissulta palattuani, mutta kymmenen tunnin aikaeron jetlag veti kapuloita rattaisiin. Mutta ei se mitään. Taas kulkee tai jotain sinne päin (tjsp).
Edellinen osa jäi Krepostnaya ulitsalle porttikongiin piteleen sadetta. Tai lähinnä kaivamaan sateenvarjot esiin, jotta matka voisi jatkua. Tavoitteena oli päästä oluelle. Kuinkas muutenkaan kun reissun päällä ilta lähestyy. :) Creep pubista oli kuultu/luettu hyvää. Sinne päästäkseen pitäisi kävellä ruutukaava-alueen toiseen päähän. Se on pienessä kaupungissa helppoa, joten jalkaa toisen eteen.
Varis viettää päivää puiston penkillä.
Rempassa oleva kirkko. Wikissä tämä on nimetty "toiseksi ortodoksiseksi kirkoksi"
Luterilainen tuomiokirkko.
Hip hop on saapunut kaupunkiin.
Tivoli Torkkelinpuistossa.
Uudelleen rakennettu ravintola Espilä Torkkelinpuistossa.
Ohituspolusta päätellen tämä ei ole väliaikainen rakennelma.
Viipurin rykmenttien aukio tjsp.
Ruutukaava-alueen reunalta löytyy myös uudempaa rakennuskantaa.
Belgialainen olut on voimissaan ainakin
Viipurin ja Pietarin seuduilla. Myös Creepin lista oli pitkälti
painottunut niihin. Paikallista craftia ei ollut tarjolla, joten pienen
miettimisen jälkeen päädyin ottamaan jotain "normaalistani" poikkeavaa
ja niin leffeä päätyi lasiin. Sitä oli hyvä nauttia syvässä ja
pehmeässä sohvakulmauksessa kun telkusta tuli naisten uimahyppyä.
Illan
päätteeksi vielä Bat hotellin ravintolassa lettua omenaisella
täytteellä iltapalaksi. Seuraavana päivänä suunnitelmissa oli pyörähdys
kauppahallin kautta rautatieasemalle junalippua seuraavaan
paikallisjunaan ostamaan. Kauppahallissa oli turistikrääsän lisäksi
hyvältä näyttänyt vegetiski ja vähemmän hyvältä näyttänyt lihatiski.
Mitään lämpötilan hallintaa ei näyttänyt olevan vaan liha oli ihan
huoneen lämmössä. Mmmmm... en ollut lihaostoksilla, mutta väliin olisi
jäänyt.
Creep pubin valikoima oli belgialaispainotteinen.
Krasnayan aukio.
Omenalla täytetty lettu oli herkkua.
Ankkurit asuinblokin ja rantapuiston välissä.
Tiehen maalatut mainokset ovat yleisiä. Kuva rantapuistosta.
Tyyntä venevuokrauslaiturissa.
Puiston mummot ja kauppahalli.
Lämmintä lihaa kauppahallissa.
The strongest, the most powerful. Kauppahallissa on runsaasti Putin krääsää.
Hienosti veistelty puu Torkkelinpuistossa.
Rautatieasemalla
metallinpaljastinportit huusivat iloisesti kun ovesta kulki läpi, mutta vartijoita ei
naamakerroin epäilyttänyt eli ei pysäytetty. Liput seuraavaan paikallisjunaan irtosivat tiskiltä.
Seuraava ongelma oli nopeasti edessä sillä lipunmyyjä ei tiennyt laituria, lipussa sitä ei lukenut ja aseman näyttötaulu hämmensi. Oletetuksi lähtöpaikaksi eli siis kyrillisten kirjainten sekaan kellonajan lisäksi ainoaksi numeroksi oli merkatu 14 tai jotain vastaavaa, mutta aseman opasteet olivat
vain laitureille 1-4.
Kokeilemalla olisi luultavasti löytänyt oikeaan paikkaan, mutta aseman infopisteen täti opasti mielellään oikeaan paikkaan lähes kädestä pitäen.
Systeemi oli samankaltainen kuin mihin törmäsin Slovakiassa. Eli laituri ykkönen ja sieltä raide nelonen.
Loogisesti ykkösen raiteiden välistä lähti myös kakkosella alkavia laitureita. Junassa ei ollut mitään merkintöjä määränpäästä, joten vaikkei
Viipurista kait juuri muualle kuin Pjoottorsburgin suuntaan pääse niin piti silti
tarkistaa konnarilta ennen kyytiin nousua. Mielenkiintoisia kokemuksia...
Paikallisjuna Pietariin. Hidasta teräsperseajoa lukuisien pikkupysäkkien kautta.
Seuraavaksi siis legendaa Pietarista puutuneella takamuksella ja selällä aloitettuna. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti