The Duke!
Glasgow on ulkoisesti hieman karumman puoleinen entinen teollisuuskaupunki, jossa vanhoja rakennuksia on koristeltu valtavan kokoisin seinämaalauksin. Kaupungin rajojen sisällä asuu 600k asukasta ja sen urbaaniksi lasketulla alueella toinen samanmoinen tehden Glasgowsta Skotlannin suurimman kaupungin ja samalla Ison-Britannian kolmanneksi suurimman. Turisteja näkyi merkittävästi vähemmän kuin Edinburghissa ja se on
kenties yksi syy miksi nimellisesti englantia puhuvista paikallisista
oli paljon vaikeampi ottaa selvää.
Kaupunki on Skotlannin kulttuurin keskus, sillä siellä sijaitsee kaikkitietävän Wikipedian mukaan suurin osa medioista ja kansallisista kulttuuriorganisaatioista kuten esim. kansallisooppera, -baletti sekä -teatteri. Itse olin kuitenkin hieman erilaisen kulttuurin perässä ja top 10 craft beer mestat oli googlattu kaupungissa palloilua virkistämään. Aivan ensimmäisenä luovin kuitenkin sateessa rautatieasemalta syömään ja sitten hotellille keventämään rinkan pois selästäni.
Paremmalla liikennevalojen ohjauksella näitä ei tarvittaisi.
Poliisin kyttäysboksi Buchanan streetillä.
Bussi tulee.
Kaupungin museoista suurin ja mahtavin lienee Kelvingrove Art Gallery and Museum. Jo nimensäkin puolesta siellä on sisällä vähän kaikenlaista. Sisäänpääsy on ilmainen kuten oli Edinburghinkin museoihin. Lahjoituksia tietysti toivotaan ylläpitoa tukemaan. Suuntasin museoon suoraan hotelliltani sillä sateessa ihmettelee mieluummin näyttelyitä kuin taapertaa ulkosalla. Lisäksi museon suunnalla oli useita hyviksi listattuja olutpaikkoja. Ennen baarikierrosta kuitenkin kulttuurin pariin.
Itselleni museon suurin vetonaula oli katosta roikkuva entisöity Spitfire lentokone. Hieno! Suomalaiselle alkoholipoliitikolle olisi varmasti ollut suuren suuri järkytys nähdä viskipullo museon luonnontieteellisellä puolella. Täytetyn metsäkanan vieressä kun oli täysi pullo kuuluisaa metsäkanaviskiä vaikka suloiset lapsukaiset pääsivät kirmaamaan näyttelyssä aivan vapaasti. Järkyttävää... kyllä minä niin mieleni pahoitin :)
Silta Kelvingrove Parkissa.
Ihan joka museon katosta ei roiku entisöityä Spitfireä. Kelvingroven museossa roikkuu.
Kelvingrovesta bongattua: viskipullo skotlannin eläimistä kertovassa näyttelyssä.
Mikroskooppisen pieni klassinen MG avoauto.
Alkoholijuomista pääseekin
huonoa aasinsiltaa pitkin baarikierrokselle, jossa ei edes satanut
jatkuvasti... ainoastaan pääasiallisesti. Museota vastapäätä on
Brewdogin baari, mutta se oli valitettavasti rempassa ja aukesi vasta
seuraavana päivänä. Hätä ei kuitenkaan ollut suuri vaan noin puolen
kilometrin päästä löytyi The Three Judges, joka oli kenties reissun
paras "perinteinen" pub.
Pintti Strathaven Drookit Rabbit golden alea
maksoi kolme puntaa ja maistui päivän ensimmäisenä oluena jumalaiselta. Ratebeerin sivuilta napattu kaupallinen kuvaus sopi toiveikkaasti sateiseen kevätpäivään: "A delicious golden ale
celebrating the coming of spring and the prospect of less rain. A
welcome refreshing citrus tone with hints of lemon and lime."
Maailma tuopin läpi The Three Judgesista.
Normisivukatu sinisine autoineen.
Hillhead bookclub on miestäni ulkoisesti tyylikäs, sisällä en käynyt.
Iso varislintu dyykkaamassa sapuskaa.
Sade taukosi hetkeksi Great Western Roadia pubirundilla taapertaessa.
Kierroksen
toinen erityisen maininnan arvoinen paikka oli Inn Deep. Katutasosta
johti portaat pari kerrosta alemmas kellariin suojaan sateelta ja
lätäköistä vedet jaloille roiskivista busseista. Kuivana päivänä
joenvarren terassi olisi voinut olla kiva, mutta nyt oli parempi
vetäytyä hienojen seinämaalauksien ja pinkkien valojen keskelle.
Williamsin (omistaa baarin) Joker IPA jäi mieleen... tai itseasiassa ei
jäänyt koska oli niin keskinkertainen. Itse baari oli kuitenkin fiilikseltään
sellainen, että menisin uudelleen! Nyt oli kuitenkin aika jatkaa kierrosta.
Seuraavana listalla saman pitkän kadun varressa oli Munro's. Kiva puinen sisustus ja mainio burger hyvän oluen saattamana. En tosin muista mikä se oli, mutta positiivinen mielikuva jäi. :) Kierros päättyi keskustaan monumentaalisen George Squaren kautta The Raveniin jalkapalloa katsomaan. Siinä välissä oli yksi paikka, jossa piti käydä, mutta kävelin niukasti ohi enkä viitsinyt jäädä pyörimään tai etsimään wifiä osoitteen tarkistukseen.
Tyylikkään Inn deepin syvyyksissä oluella.
Royal Conservatoire of Scotland julistaa.
Oswald tyylikkäissä kuteissa.
Monumentaalista George Squarella.
Seuraavana aamuna suuntasin katedraalille päin The Necropolikseen. Viktoriaanisen ajan hautausmaa, mutta eihän tuolla nimellä varustettua paikkaa voi missata! Kukkulalle on 1831 lähtien haudattu reilut 50k ihmistä sisältäen kaupungin kermaa ja monumentit ovat paikoitellen sen mukaiset. Sieltä on myös jonkinlaiset näkymät kaupungin yli, mutta lähinnä lähiöiden suuntaan. Odotin hieman enemmän, mutta ainakaan ei satanut. Itseasiassa alkoi paistaa juuri kun olin pääsemässä kuolleiden valtakunnasta sillan yli takaisin elävien puolelle.
Auringon paiste merkkasi hyvää ajoitusta valua rautatieasemalle ja lähteä junalla Lanarkin pikkukaupunkiin maailmanperintökohdejahtiin. En ole vielä varma laitanko sen seuraavaksi vaiko Glasgown toisen puolikkaan. Jännitystä elämään. :D
Livingstone oli skotti ja poseeraa nyt katedraalin edessä.
Glasgown katedraali.
The Necropolis maasta nousevan zombien perspektiivistä.
