Ensimmäinen osa jäi Artists Paintpotsille, josta tässä osassa jatketaan puiston toiselle puolelle eläimiä bongaamaan. Tavoitteena nähdä baby biisoni ja mielellään myös karhu. Ensimmäinen suurempi eläinhavainto tuli kuitenkin tehtyä jo ennen puistonpuoliskon vaihtoa: kaksi sarvekasta vapitia oli kosteikossa syömässä. Paras tapa bongata eläimiä Yellowstonessa on pysähtyä sinne missä on
runsaasti autoja tienposkessa. Yleensä joku on silloin nähnyt jotain, kuten tässä tapauksessa nämä urosvapitit. Ensimmäinen biisoni tuli vastaan Norrisin ja Canyon Villagen metsäisellä 19 km pituisella välipätkällä. Keskityin ajaessani tien lisäksi levennyksellä vilkut päällä oleviin autoihin enkä huomannut tien toisella puolella pientareella ruohoa syövää biisonia kuin vasta muutaman metrin päästä. Sulautui erinomaisesti taustaan!
Vulkaanisen puron valuma-alue on liian myrkyllinen puille
Urosvapiti ruokailemassa
Canyon Villagen risteyksestä matka jatkui etelään Hayden Valleyhin, joka
on tunnettu mm. biisonilaumoistaan. Laakso on entinen järvenpohja ja
näkyvyyttä yli ruohokenttien piisaa. Ensimmäinen nähty biisonilauma oli
reilun sadan metrin päässä tieltä ja vielä kauempana lähimmältä tien levennykseltä. Kaukaisuudessa näkyi päivän pääkohteita, baby biisoneita.
Etäisyyttä oli kuitenkin liikaa täydelliseen tyytyväisyyteen, joten
matka jatkui. Seuraava lauma oli onneksi lähempänä tietä ja levennystä
johon sai auton parkkiin. Päivän suurin tavoite oli saavutettu: baby
biisoni emonsa kanssa noin parinkymmenen metrin päässä eli sopivasti
puiston sääntöjen minimietäisyydellä. Biisoni on tilastollisesti puiston
vaarallisin eläin, joten en suosittele lähestymään etenkään tätä yhdistelmää.
Hayden Valleyn pohjoisosa
Biisoneita mäellä Hayden Valleyssa
Baby bison!
Hayden Valley on entinen järven pohja
Biisonien tarkkailun jälkeen siirryttiin maamerkkien pariin: Hayden Valleyn ja Canyon Villagen välissä sijaitsee Yellowstonen Grand Canyon, jonka pohjalla kulkee Yellowstonejoki. Kanjonin syvyyksiin mennessään vesi kulkee kahden putouksen läpi. Niistä ensimmäinen on "vaatimattomasti" 33 metriä korkea, mutta toisella on korkeutta hulppeat 94 metriä. Runsaiden sateiden vuoksi joessa riitti vettä ja putouksista lähti mukavasti ääntä. Parit kaatosadekuurot saatiin kanjonilla niskaan... lisää vettä jokeen. :) Kanjonissa on värikkäät seinämät, jotka viittaavat geotermiseen menneisyyteen. Aluehan on tuliperäistä.
Pikkumaaorava on pieni, arka ja erittäin vikkelä
Upper Falls (33 m korkea)
Lower Falls (94 m korkea)
Yellowstonen Grand Canyonin värejä
Rappuset kanjoniin Lower Fallsin edustalle
Kanjonin jälkeen tuli syötyä reissun huonoin ateria Canyon Villagessa. Grilli oli tupaten täynnä, joten piti suunnata linjastoruokailun pariin Canyon Lodgeen. Aivan karmea annos, jota en todellakaan saanut alas. Onneksi oli energiapatukoita ynnä muuta pientä hajutiiviisti pakattua autossa. Pärjäähän päivän niilläkin. Canyon Villagesta matka jatkui vuorien halki Lamar Valleyta kohti. Matkalle osuu hienojen näkymien lisäksi 40 metriä korkea Tower Fallsin vesiputous. Putouksen parkkipaikalla ollessa taivaalta alkoi putoilla rakeita. Paikalla oli sopivasti kauppa, jonne pääsi tutkimaan valikoimia samalla kun rakeita alkoi tulla kaatamalla. Kuuro jäi lyhyeksi ja matka jatkui polkua pitkin kohti putousta. Valitettavasti polku putouksen alajuoksulle oli suljettu. Syy jäi hämärän peittoon ja piti tyytyä näköalatasanteeseen, josta ei nähnyt putouksen koko pituutta.
Näkymää Washburn hot springsin overlookilta
Vuoristoteitä reunusti paikoitellen paksut kinokset
Lumihuippuja
Laakso jossain Tower Fallsin lähellä
Voimakas raekuuro yllätti Tower Fallsilla...
...onneksi kauppaan pääsi suojaan
Yellowstone River kanjonissa Tower Fallsin lähellä
Sama joki samassa paikassa, mutta toiseen suuntaan
Lamar Valleyssa tuli nähtyä matkan ensimmäinen karhu... pienenä pisteenä horisontissa. Kiikareilla varustautuneet katselijat tunnistivat sen mustakarhuksi. Puistoon olisi oikeasti pitänyt tuoda mukana kiikarit (en omista). Kameran 210 mm putki toimi pienenä kaukoputkena, mutta ei vaan millit riitä. Karhun lisäksi laaksossa näkyi pari puhvelilaumaa ja yksinäinen vapiti.
Laaksosta palatessa metsäisen tien varressa oli runsaasti autoja. Pitihän siihen sitten itsekin pysähtyä pientareen hieman levennyttyä ja kävellä katsomaan mikä tilanne oli päällä. Juuri paikanpäälle saavuttua puskasta taapersi alle 10 metrin päästä mustakarhu, joka yllätti kaikki läsnäolijat. Valitettavasti en saanut tilanteesta kuvamateriaalia, koska keskityin rauhallisesti vetäytymään lähimmän auton taakse. Ainakin selvisi mitä ihmiset olivat olleet kyttämässä (kunnes ilmeisesti hukkasivat kohteen). Karhu oli onneksi vain utelias ja taapersi takaisin metsään syömättä yhtään turistia. Pienen odottelun jälkeen matka jatkui puiston pohjoisosan halki itään Mammoth Hot Springsille. Matkalla nähtiin emokarhu ja kaksi poikasta... pieninä pisteinä kaukaisessa rinteessä.
Vapitinaaras nurtsilla
Mammoth Hot Springsin kuivahtanut Minerva Terrace
Kuumien lähteiden muodostamat terassit olivat pahasti kuivahtaneet Mammoth Hot Springsillä, mutta parempaa oli tiedossa: päivän kuudes karhu! Dramaattiseen käänteeseen on aina hyvä lopettaa, joten legenda jatkuu lähitulevaisuudessa kolmannen ja samalla viimeisen osan muodossa.
